HUIPPIS HAASTIS -
MARI VIITANEN & VERONICA KONTIO

 

1. Mitä kuuluu, yleisest 
2. Elämäntilanne.. työ..harrastukset.. missä asut.. (parisuhde)
3. Mallintyöt? 
 4.Mielipide koko hommasta, oliko ohjelmasta hyötyä... haluatko sanoa jtn mitä ohjelmassa ei tullut kenties esille?
5. What are you going to do with your life!? ;D 

MARI VIITANEN

1. Kuuluu oikeen hyvää:) tässä viettelen pitkää lomaa ku koulusta pääsin viimeinkin eroon. vuhuu!:D kesällä olis tarkostus mennä töihin.

2. Tosiaan lakki tulee kesän alussa, asun edelleenkin Tampereella (ens vuoden puolella olis tarkotus suunnata nokka kohti Helsinkiä), parisuhde status on edelleenkin 'seurustelee', tosin kävi yks hassu juttu ja tapailen nykyään mun parasta poikakaveria-eikä ollut ollenkaan huono käänne. päinvastoin:> käyn nykyään salilla ja jopa tykkään siitä:D oon aina vihannu liikuntaa, mutta työ velvottaa sitä harrastamaan.

3. Kaksi kuukautta sitten pistin kuvia Brandille ja heti seuraavana päivänä sieltä soitettiin että tulisinkos käymään. Nyt he tekee mulle töitä (huom. toimistot on periaatteessa mallilla töissä, ei päinvastoin-tää mulle tehtiin selväks jo heti ekana:D) ja nyt kasaillaan portfolioo ja tarkotus olis suunnata ulkomaiden markkinoille syksyllä. Oon tositositosi tyytyväinen Brandiin! Ihan huipputoimisto!

4. Ekana jäi vituttaa ettei ohjelmassa näytetty meijän hauskoja pätkiä! En ikinä osannukkaan ottaa koko touhua ihan tosissani viihdeala on ain viihdeala, joten mikään ei sinänsä tullu yllätyksenä, joten minä sitä russuttamaan. Parasta mitä huippiksesta jäi käteen on ehdottamasti se, että olisin aika heikoilla hangilla mallitöitten suhteen, jossen olit sitä siellä reenannu.

5.Ihan ykkösjuttuna keskityn mallijuttuihin, sitten rupeen katteleen mihin lähden opiskelemaan (muotiala on ainoo joka kiinnostaa), sitte katellaa mitä elämä tuo tullessaan:)

P.S pidän nykyään blogia stylemj.blogspot.com, joten jos kiinnostaa niin tervetuloo lukemaan:>



VERONICA KONTIO


1. Minulla on mennyt tosi hyvin. Olen saanut olla täydellinen nainen ja tyttöystävä, kuten olen halunnut.

2. Pidän itsestäni hyvää huolta sisäisesti että ulkoisesti, joten urheilen ja syön hyvin. Harrastan monipuolisesti liikuntaa,kuten uimista,joogaa,zumbaa ja salitreeniä. Rakastan ruuan laittoa ja olen parin kuukauden aikana laittanut aina erilaisia ruokia ja myös löytänyt uuden harrastuksen. Olen alkanut maalaamaan öljyväreillä.

3. Mallinhommat ovat jääneet, koska sillä alalla on vahvat kriteerit ja Suomessa vielä pienet markkinat, myös se että olen jo aika "vanha" aloittelijaksi alalle.

4.Mielestäni oli hauska olla mukana Suomen huippumalli haussa ohjelmassa ja pääsi näkemään hieman malli ja media alaa. Myös sain uusia ystäviä huippis tytöistä, jotka ovat super ihania.

5. Tästä eteenpäin elämässäni toivoisin pääseväni kouluu syksyllä. restoromi opintoihin ja myöhemmin
toivoisin asuvani ulkomailla ja minulla olisi oma ravintola. 

Huippis Veronica

xoxo




Ihanan Marin ja upeen Veronican vastaukset postattu, kommenttei ja kysymyksii otetaa mielellää vastaan. ;)
Seuraavassa haastiksessa Helen Preis ja Celia Nissinen!

HUIPPIS HAASTIS -
SAHRA ALI   &   MINNA PURO



1. Mitä kuuluu, yleisest 
2. Elämäntilanne.. työ..harrastukset.. missä asut.. (parisuhde)
3. Mallintyöt? 
4. Mielipide koko hommasta, oliko ohjelmasta hyötyä... haluatko sanoa jtn mitä ohjelmassa ei tullut kenties esille?
5. What are you going to do with your life!? ;D 

SAHRA ALI


Sahraan tutustuin heti alku karsinnoissa jossa seistiis 30

tytöstä viimisenä. Ollaan Sahran kanssa edelleen hyviä

ystäviä ja nähdään aina kun mahdollista. Sahra on

uskomaton nainen. Yksi ohjelman suurimmista iloista

minulle oli saada Sahra ystäväkseni.

1.
Mulle kuuluu hyvää


2.
tulkin töitä edelleen,asun Espoossa ja erosin 3kk sitten mun kihlatusta.


3.
oon uudessa mallitoimistissa mallina ja kouluttajana, koulutan meidän uusia malleja.


4.
minulle ohjelmasta on ollut paljon hyötyä kun sen kautta on tullut töitä kivasti.


5.
Elää täysillä ja nauttia rakkaitteni seurasta joka sekunti.

MINNA PURO

Minna iski minun silmään ennen karsintoja odotus tilassa. Hänen pukeutuminen oli special muista, niinkuin Mari Viitasenkin. Minulle selvisi talossa, että Minnahan on entinen rytminen voimistelija, siis ihan mieletön kroppa, kehonhallintan ja liikkuvuus. Muistan aina meijän voimistelu hetket huippis talon alakerran salissa. 

1. Hyvää kuuluu!:)


2. Opiskelen Haaga-Heliassa liiketaloutta. Harrastan
kuntouimista ja teen mallintöitä.


3. Oon siis Paparazzilla ja oon päässy tekemään mahtavia töitä mm. Marimekon näytöksen, Trendin ja Olivian editorial-kuvaukset, Minni f. Ronyan lookbookkia ja paljon muuta. Toivon, että tekisin vielä paljon töitä ja pitkän uran. Ja ulkomaillekin haluan päästä.


4. Ohjelmasta oli hyötyä, koska monille asiakkaille on jäänyt hyvä kuva sen kautta ja opin paljon ohjelman aikana mallin töistä. Ja lisäksi se antoi paljon itsevarmuutta. Ja tietenkin sain mahtavia muistoja ja kavereita!


5. No sanotaanko, että antaa elämän johdattaa! :)

Muistakaa kommentoida! ;) seuraavaksi Veronica Kontio ja Mari Viitanen! 

HUIPPIS HAASTIS-EEVI NIEMINEN

Nyt olen siis ”haastatellut” huippumalli haussa 2011 tyttöjä!

Eevi Nieminen@Mert Otsamon muotinäytös

Näiden ihanien tyttöjen kanssa minä asuin huippis talossa n. vuosi sitten.
Kysyin kaikilta tytöiltä samat kysymykset:

1. Mitä kuuluu, yleisest 
2. Elämäntilanne.. työ..harrastukset.. missä asut.. (parisuhde)
3. Mallintyöt? 
4. Mielipide koko hommasta, oliko ohjelmasta hyötyä... haluatko sanoa jtn mitä ohjelmassa ei tullut kenties esille?
5. What are you going to do with your life!? ;D
Ensimmäisenä Eevi Nieminen.Eevistä sanoinkin pari sanaa viime postauksessa, Eevi oli ensimmäisenä casting-haastiksessa Helsingin Kamppissa missä Anne Kukkohovi haastatteli meitä. Eevi oli myös ensimmäinen tytöistä jonka kanssa ystävystyin.
Mitä meidän Uber Super catwalk mestari tietää nykyään? 
1. hyvää kuuluu! :) kaikki hyvin tällä hetkellä! 

2. tällähetkellä olen töissä kuntoutus vastaavana ja asustelen vielä Siuntiossa keskellä metsää! :) Käyn nyt usein lenkillä ( kiitos lämpenevien säiden) , sekä kuntosalilla, kun töiltäni kerkeän. Tämän hetken parisuhde tilanne= I GOT A BOY FRIEND! Jeij! <3

3. en ole tehnyt mallintöitä, mutta suunnitteila olisi lähteä hakemaan toimistoa ulkomailta... ;)

4. Ohjelmasta olim pelkkää hyätyä itselleni. Sain takaisin itseluottamukseni ja paaaljon kokemusta alalta. Sekä sain tietenkin ihania ystäviä <3

5. Tosiaan aikomuksena olisi lähteä ulkomailta etsimään toimistoa, jos ei siellä tärppää, niin jatkan opiskelua/ työntekoa suomessa. Ja menossa mukana koko ajan my boyfriend :)


Siinä oli ensimmäinen postaus Eevistä. Jos teille tulee kysymyksii Eeville niin kommentoikaa Eevi vastailee! 

SEURAAVA POSTAUS  SAHRA ALI

HUIPPUMALLI HAUSSA

" THE  WAY  INTO  THE  HOUSE "

Huippumalli haussa 2011 haettiin keväällä 2011. Olin täyttänyt 18 ja pääsin vihdoin osallistumaan karsintoihin. Hain ohjelmaan nelosen nettisivujen kautta,(jessican ottamilla kuvilla).
Vähän ajan päästä minulle soitettiin ja haluttiin jatko karsintoihin Helsingin Kamppiin! Olin täpinöissäni! Pääsin Kampin ylimpään kerrokseen mihin oli asetettu lava. Olin ajoissa paikalla ja istuin kahvilla ylhäällä olevassa kahvilassa, katsellen lavaa ja henkilökuntaa ympärillä. Siellä hän oli huippumalli haussa ohjelman ”äiti” Anne Kukkohovi. Nelosen kamerat kuvasivat ja testasivat, mietin hetken mihin olinkaa lähdössä mukaan. Pitkiä ja upeita tyttöjä oli paljon paikalla mm. Eevi Nieminen joka seisoi edessäni jonossa lavalle.(meistä tuli ystäviä samantien). Oli catwalk näytön aika! Eevi tietysti jyräsi upeilla pitkillä jaloillaan ja varmalla kävelyllään, paineet siis kasvoi ennestään. Oli vuoroni ja kävelin mahdollisimman itsevarmalla tyylillä. Anne tykkäsi ja asennetta kuulemma löytyi. Hän pyysi muutamaa tyttöä jäämään, mutta minä sain lähteä kotiin. Siinä vaiheessa mietin, fail but nice try..

Tadadadaa! Sieltä soitettii ja olin päässy n.30 valitun joukkoon n.1300 tytöstä. Nyt olin jo enemmän ku tyytyväinen. Toinen karsintavaihe oli kattilahallilla Helsingissä(satuttiin kävelemään Eevin kanssa samaan aikaa sisään). :D Odotellessa muitten 30 tytön kanssa mietiskelin ja tahto taloon pääsemisestä kasvoi. Minna Puro istui lähelläni ja muistan kuinka ajattelin hänen tyylinsä erottuvan kivasti muista. Sahra Ali tuli legendaarisesti myöhässä, mutta juttua riitti, kun hän pamahti sisään upeana, niinkuin aina. Meidät pyydettiin sisään halliin ja oli esittelyn aika. 

Olin vuorossa toiseksi viimeiseksi ja Sahra viimeisenä ja siinä lavalla tuli sitten seisottua se 4 tuntii yhtä putkee. Olin tietys valinnu ne hienoimmat mustat korkkarit ajatellen, et kai nyt esittelyn niil kestän, niit ei saanu ees vaihtaa tauoil ettei kenenkää vaatteet yhtäkkii  vaihdu! Never again those high heels. Siinä odotellessa kuiskaten tutustuin Sahraan. Sahras oli persoonaa ja olin varma,että hänet valitaan.

Ensimmäiset kuvaukset @Sakari Majantie

Puolet tytöistä putosi mutta minä seisoin finaaliryhmässä, meitä oli 16 ja taloonhan pääsee vain 12. Seuraavaksi meillä oli kuvaukset Saken kanssa. Nämä olivat ohjelman ensimmäiset kuvaukset. 

Tykkäsin Sakesta samantien, Sakke oli hauska ja todella humoristinen. Minulla oli rento olo Saken seurassa ja se tietysti auttoi minua kuvaustilanteessa. Katsoin kun muita kuvattiin ja osalla meni kuvaukset ihan pelottavan hyvin. Jännitys kasvoi. Kuvausten jälkeen se oli taas odottelua.. 

Then it happend! Viimeinen karsinta alkoi.. Odotellessa kun kameroita aseteltiin,meitä siirreltiin taas lavalle niin, että kaikki näkyisivät ja Annen testailessa mikkiä aloin psyykata itseäni siihen, että se saattaa olla kotiin lähtö. Koko päivän jatkunut tajuton jännitys oli vähän jo laskenut. Pääsin ainakin 16 joukkoon ja se on jo saavutus..
Anne sanoi Roosa ja pääsy taloon varmistui. Tsajajajajaaa!

Huoh helpostus! siinä kun seisoi ensimmäinen kuva kädessä, sitä mietti, että olipas tähän lavalle matkansa. :D

Nukuimme yön hotellissa ja ihmettelimme jatkoon pääsyä ja kaikkea tulevaa. Muistan tutustuvani tyttöihin paremmin. Kaikki tytöt vaikuttivat todella mukavilta ja aloin tajuta, että tämä todella tapahtuu ja, että meillä tulee olemaan tajuttoman hauskaa. 
Seuraavana aamuna klo 6 aamul menimme takaisin kattilahalliin kuvaamaan ohjelman alussa olevaa "esittely" traileria.
http://www.youtube.com/watch?v=0huN0ttdDlI 
Olin ensimmäisenä, se oli mieletöntä. Meil oli niin hauskaa kuvaajien kans. Ja varsinki stylisti Terin ja kampaajan Ramin kans. Ramilta sain "yleisen" kutsuma nimen Kotkan ruusu. Olin niin kotonani kuvaus hetkel. Hallis laitettii tunnari soimaa ja kävelin ees taas hallii mustis korkkareis, "uimapuku" tyylises rajus asus ja tiukas ponnaris.
Oli niin mahtavaa tehä töitä n. 50 ihmisen kans. Se meni niin nappii ja olin ihan hullaantun siit koko porukast ja tytöist.
Kirjotettiin sopimukset ja taloon muttoon oli reilu viikko aikaa! Vaitiolovelvollisuus osottautu vaikeemmaks ku vois kuvitellakaan. Aina ku joku kysy mitä kuuluu oli niin p****** sanoo et ei mitää kummii, ku oikeest oli ihan sikanaa kerrottavaa. Viikos sanoin itteni irti töistä hoidin puhelimen kiinne ja valmistuin eristäytymään täysin ulkomaailmast, telkkarist, uutisist, pääasias ystävist ja perheest.    

Seuraavaks vuoros vähä minkälaist oli olla talos ja sen jälkee:

         HAASTIS kaikist talossa olijoist! 

ON THE ROAD: AASIA

KAMBODZA, LAOS & (THAIMAA) 
13.1.-14.2.2011

Auringon nousu @Bamboo Island, Kambodza

Päätin heti koulusta (viimein) valmistuttuani lähteä reissuun. Löysinkin vain muutama päivä juhlien jälkeen itseni seikkailemassa aasian lämmössä.

Varasin lentoliput 4 päivää ennen lähtöä ja siinä olikin sitten hieman kiire järjestää rokotukset ja muut tarvittavat jutut  Sain onneksi kaverin rinkan lainaksi ja lääkärille varattua ajan nopeasti. Tämä oli myös ensimmäinen kertani reppureissaamassa, mutta rinkan kantamiseen tottui nopeasti. Rinkka taisi olla 55l ja painoi n.13kg. Olihan mulla tietysti liikaa vaatteita mukana, niinkuin aina kun olen reissussa.

Lähdin matkaan siis yksin ja mulla ei ollut oikeastaan mitään hajua aasiasta. Kun katselin karttaa, päätin että haluan lähteä kiertämään Kambodzaa ja Laosia, Vietnamiin ja Pohjois-Thaimaaseen olisin myös halunnut mennä, mutta aika riittänyt.

Lentoni kesti n.24h per suunta. Ensimmäinen välilasku oli Lontoossa, sitten Hong Kongissa ja sieltä viimein lensin Bangkokkiin. Lontoon kentällä päätin ostaa matka oppaan, että tietäisi edes jotain.. (mitä tehdä, minne mennä, mitä rahaa käyttää tai mitä kieltä puhua) Ostin sitten  kannen perusteella nopeasti kirjan nimeltä "first time in Asia". Ihan hyvä kirja jos sen ostaa vaikka kuukausia ennen lähtöä... Eikä lue vasta koneessa että mitä pitää tehdä ennen kun lähtee matkaan. (kirjan kannessahan lukee myös: "everything u need to know before u go"). Noh, olipahan sen kartoista ainakin hyötyä.

Vietin about 2 viikkoa ensin Kambodzassa ja sitten Laosissa. Reissasin melkein koko ajan Mekong jokea pitkin. Lentoni oli kuitenkin Bangkokkiin, Thaimaaseen ja vietin siellä ensimmäiset 2 päivää ennen kun lähdin yli 10h kestävälle bussimatkalle Siem Reapiin, Kambodzaan.

Bangkok kaupunkina ei ollut mun juttu. Liian kiireinen, turismilla pilattu ja muutenkin halusin reissullani mennä rauhallisempiin paikkoihin. Olin kuullut että kun sinne menee, kannattaa majoittua Khaosan Roadile (reppureissaajille hyvä paikka) Siellä oli halpaa asua, mutta vilinää siellä riitti. Tuktuk kuskit huutelivat joka nurkasta ja kadulla ihmiset huusivat jatkuvasti "Laydyyyy! buy something, only 1 dollar!!!"

Kun saavuin Siem Reapiin, joka oli yksi lempi kohteistani reissuni aikana. Kaupunki oli pieni ja kotoisa, eikä tarvinnut mennä kauas, jotta näki missä paikalliset asuivat. Siem Reapissa sijaitsevat myös kuuluisat Angkorin temppelit (n.8km kaupungista). Vuokrasin pyörän (1dollari/päivä) ja lähdin 3 argentiinalaisen kanssa etsimään niitä. Vietin 2 päivää fillaroiden ja kavuten ylös upeita temppeleitä. Auringon nousu Angkor Watin temppelillä oli UPEA, vaikka siellä olikin paljon turisteja ihmettelemässä samaa kuin minä.

Auringon nousu Angkor Watin temppelillä

Muutama muu turisti. 

Yksi apinoista temppeleillä.

Siem Reapista matkani jatkui  Kambodzan rannikolle Sihanoukvilleen, jossa tapasin myös 2 kaveria täältä kotkasta. Vietimme muutaman päivän yhdessä Bamboo Islandilla. Ihana, rauhallinen saari ja bungalow:t olivat aivan meren vieressä. Vaikka olinkin kuumeessa pari päivää, nautin saarielämästä älyttömästi. Päivät meni rannalla maaten, muihin tutustuen ja viidakossa kävellen. Heräsin ja nukahdin joka aamu meren ääneen, mikä olisi sen parempaa. 

Kun lähdimme saarelta, olin vielä vähän kipeänä joten jäin sihanoukvilleen vielä yöksi. Seuraavana päivä olikin sitten erikoinen. En saanut yöllä nukuttua ollenkaan, kovan kuumeen takia ja siinä huoneeni oven ulkopuolella olevan baarin takia. Heräsin aamulla, oli tarkoitus jatkaa matkaa bussilla Phnom penhiin, mutta myöhästyin bussistani. Mulla oli aivan tajuttoman kovat kivut rinnassa. En pystynyt henigttämään kunnolla kun tuntui siltä että joku lihas painaisi kehkoja. hengitys kiivastui kokoajan ja se sattui ja sattui aina vain enemmän. En pystynyt olemaan kuin kahdessa asenossa, mikä toinen oli maassa makaamassa tai sitten hetkittäisesti seisoen kädet ilmassa. Kävelystä ei tullut mitään, kävelin 5 askelta, pysähdyin ja nostin kädet ylös. Venyttelin hetken ja sitten taas seuraavat 5 askelta. Ihmiset katsoivat hieman pitkään. Törmäsin onneksi Israelilaiseen johon olin tutustunut aikaisemmin ja hän vaihtoi mun kanssa bussilippunsa, jotta pääsin aikaisemmin kaupunkiin. Bussimatka kesti n.6h ja luulin että en pääse bussista varmaan enää ulos psytyssä. Hengitys ei vain kulkenut. Selvisin kuitenkin matkasta ja pääsin perille Phnom Penhiin. Kaikki lääkärien vastaanotot olivat jos menneet kiinni mutta onneksi löysin apteekin josta ostin sitten jotain lääkkeitä. Olo oli paljon parempi seuraavana aamuna. Silloin myöskin lopetin malarialääkkeiden syönnin. Uskon että kuume ja tämä "hengenahdistus" johtui siitä. No kokemus sekin, yksin bussissa melkein hengittämättä ja tietämättä missä on. 

Bamboo Island

Sihanoukville

Bamboo Island

Sihanoukville

Killing Fields, Phnom Penh

Killing Fields, Phnom Penh

Khaosan Road, Bangkok

Matka jatkui. Vietin päivän Phnom Penhissä ja sitten olikin edessä  bussimatka Laosiin. Rajanylitys ja sitten pieni venematka Don Det nimiselle saarelle joka on yksi 4000 Islandin saarista. Se oli kaunis. Vuokrasin sielläkin pyörän ja menin katsomaan vesiputouksia ja kyliä. Saaret olivat pieniä ja niitä yhdistivät sillat joita pitkin pääsi kulkemaan. Siellä elämä oli rentoa vaikka se olikin aika vilkas turistien suhteen. Tosin turistit olivat pääasiassa reppureissaajia. Sinne moni on jäänyt pidemmäksi aikaa. tarkoituksena on ollut viettää siellä muutama päivä ja nyt tapasin tyyppejä jotka ovat olleet sielä jo 2kk. Tehden töitä tai vain hengaillen. Siellä oli yllättävän paljon suomalaisia..

Sieltä matka jatkui pohjois-laosiin päin. Matka oli piiiitkä. 24h bussissa oli mielenkiintoinen kokemus. Matkustin yöbussilla joka on aika ahdas. Ensin kun kävelee sisään, näyttää siltä että sänkyhän on ihan hyvän kokoinen, kunnes tajuaa että joudut jakamaan sen jonkun toisen matkustajan kanssa. Se oli ehkä 50cm leveä, eikä jalat mahtuneet olemaan suorina. Vesi tuli sisään ikkunasta ja kasteli mun puolen sängystä täysin, joten unta en saanut. Hauska kokemus jokatapauksessa!! 

Pitkän bussimatkan jälkeen saavuin kauniiseen Vang Viengiin. Se oli pieni alue keskellä vuoria ja viidakoita, johon oli rakennettu guest houseja ja ravintoloita. Joen varrella pääsee rällästämään baareista toiseen ja vaikka hyppimään voltteja: 

http://www.facebook.com/photo.php?v=3232485127966&set=t.1141786310&type=3&theater 

Bungalown terassilta, Vang Vieng

Auringon lasku Vang Viengissa

Paikallisia lapsia

Vang Viengissa voi käydä myös Blue laguuneilla ja katsomassa monia luolia. 
Itse vuokrasin skootterin päiväksi, lähdin ajamaan jonnekinpäin, jonkunlaisen kartan ohjeistuksella kapeiden siltojen yli mutaisia, kivisiä ja pomppuisia "teitä" pitkin viidakkoa ja vuoria kohti. Ajelen n. 2km keskellä peltoa polkua pitkin enkä nähnyt mitään muuta kuin lehmiä ja vuoria. Ei ihmisen ihmistä. Päädyin pienelle "rakennukselle" ja sieltä sain otsalampun ja ohjeen miten päästä luolaan. Kävelin jonkun matkaa pellolla ja sitten viidakossa kohti luolaa. Oli jännä tilanne, yksin keskellä ei mitään, matkalla jonnekin luolaan. Löysin sitten luolan suulle ja mietin että minne olen taas päätynyt. Luolan suu oli käsittämättömän pieni, sitä ei löytäisi ilman kylttiä. Katsoin sisään ja laitoin otsalampun palamaan. Lähdin menemään luolan uumeniin ja siellä oli aivan pilkkopimeää. Luolan "käytävävä" kulki alaspäin ja siellä piti puikkelehtia seinien välissä. Lopuksi löysin pienen "lammen" luolan sisältä. Kävin siellä sitten pulahtamassa. Vaikea uintireissu ja pelottava, mutta ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Jatkoin matkaani luolalta Blue lagoonille. Menin sinne parin tanskalaisen kanssa ja toiselta puhkesi skootterin rengas. Hain lähimmästä kylästä jonkun paikallisen mykän pojan joka sitten opasti meidät paikkaa missä rengas korjattiin. Istuimme hetken kylässä paikallisten kanssa ja tämä poika halusi lähteä kanssamme uimaan. Tottakai otin hänet sitten kyytiini... Jossain vaiheessa matkaa hän halusi ajaa. Ja niin, annoin hänen ajaa skootterillani. Hupsista vaan hetken päästä tuli äkkijarrutus ja minä lensin sitten suoraan lehmän pas***n. Skootteri kärsi hieman ja minä sain muutamia ruhjeita poljeen, reiteen, nilkkaan ja kyynärpäähän. "Onnettomuus" sattui juuri ennen kun päästiin Blue Laguunille ja halusin nähdä sen paikan. Menimme sinne sitten ja sain pestyä itseni ja vaatteni. Kun palasin tältä päivän tripiltä, jouduin maksamaan hieman skootterin korjauksesta. Sain reiden kokoisen mustelman ja jokainen liike tuntui. Seurvaana päivänä oli edessä taas 6h bussimatka ja tiethän ovat siellä todella pomppuisia. Kyllä mustelma muistitti olemassaolollaan. 

Blue Lagoon, Vang Vieng

Paikallista liikennettä, Vang Vieng

Yöbussi

Bungalown terassilta, Don det

Luolan sisäänkäynti, Vang Vieng

Viimeinen kohteeni oli Louang Prabang. Kaunis kapunki, ehkä hieman "hienostuneempi". Siellä oli aika paljon eläkeläsiä ja se oli myös hieman kalliimpi paikka. Siellä taas vietin pari päivää suomalaisten ystävieni kanssa ja sen jälkeen alkoi minun kolmen päivän matka takaisin kotiin. Ensin 2 päivää bussissa, sitten päivä lentämällä takaisin suomen lumimyrskyyn. 

Reissu oli kaikin puolin uskomaton, en vaihtaisi päivääkään. Näin upeita paikkoja, kokeilin erilaisia juttuja, sain viettää aikaa mahtavien ihmisten kanssa ja en kyllä voisi toivoa enää parempaa reissua.
Joskus on parempaa onnea ja joskus taas huonompaa. Kaikki tapahtuu aina jostain syystä. 

Lisää kuvia myös aasian reissulta: http://www.facebook.com/pages/Jecca-Photography/273264242712561 

Seuraava On The Road-postaus on joko Afrikasta tai Italiasta jossa vietän muutaman päivän nyt parin viikon päästä. 

-Jecca

ON THE ROAD

Mwandaliwan orpokodissa
 Tansaniassa 2011 

"I travel not to go anywhere, but to go. I travel for travel's sake. The great affair is to move."

-Robert Louis Stevenson

Tästä lähtisi sitten tulemaan juttusarja mun reissuista.

Pienen ikäni aikana on tullut reissattua jonkin verran ympäri ämpäri, milloin missäkin. Joko yksin tai jonkunlaisella porukalla.
Olen täysin koukuttunut reissaamiseen ja aina kun palaan suomeen, olen valmis lähtemään seuraavalle seikkailulle. Koko ajan tulee myös uusia paikkoja minne haluaisi mennä. Rehellisesti sanottuna, luulempa että tässä maailmassa ei ole paikkaa missä en haluaisi käydä..
 Kaikki on nähtävä ja kaikkenlaista on koettava!! 

Meinasin aloittaa kirjoittamaan viimeisimmästäni reissusta aasiassa. Vietin siellä kuukauden tänä talvena. Kerron reissuistani ja kokemuksistani kuvien kera.

Jos tulee mieleen kysymyksiä, vastaan mielelläni!
Niistä olisi myös apua, että tietäisin sitten mitä haluatte mahd. lukea/tietää.

Juttusarjaan tulee ainakin stoorit reissuistani:
Aasiassa, Amsterdamissa, Lontoossa, Afrikassa ja Jenkeissä. 

Ne ovat tuoreimmat ja olen ollut näillä reissuilla viimeisen 3 vuoden aikana.

Todennäköisesti kirjoitamme Roussin kanssa yhdessä meidän Texasin reissusta jolla olimme 2010 marraskuussa.


-matkakuumeinen Jecca

MISTÄ SE LÄHTIKÄÄN? 

Minun toinen Kalliojuhla näytös. @2007

-Kiinnostuin siis mallintöistä 13 vuotiaana kun Jeccan kanssa aina kulutettiin aikaa ja kuvailtiin kuuluisassa saunahuoneessa.

-2006 oli ensimmäinen muotinäytös koksin kalliojuhlissa. (Kalliojuhlat pidetään taas toukokuussa.)
 
Kävin mallikoulun 16 vuotiaana Fashion Team Agency-toimistossa Helsingissä. Mallikoulu kesti n. puoli vuotta.
Tällöin kaikki puhe ryhdistä,muodista,ulkonäöstä ja varsinkin kävelystä oli uutta.
Voimistelutaustasta oli hyötyä alusta asti.. Kävely,- ja koreografiharjoitukset sujuivat suht hyvin, myös ryhti oli luonnostaan hyvä voimistelun takia. Tosin itselleni korkokengätkin olivat melko uusi käsite. Muilla tytöilläkin ryhmässä oli tapana vitsailla ja sanoa, että minä olin kotoisin maalta. :D
Otin korkokengät koulun kaappiin. Vaihdoin ne aina päälle kouluun päästyäni. Korkeissa koroissa kävely oli mielestäni vain tottumus kysymys. Itse kävelytekniikka olikin asia erikseen. Muistan kävelleeni huoneessani ees taas pienen peilin edessä. Minun ongelmani kävelyn kanssa oli heiluva vasen käsi ja paikoilleen pysyvä oikea käsi. Jos katsoo malliohjelmia telkkarista voi huomata,että tämä on aika yleistä catwalk/lava kävelyssä. Olen itseasiassa huomannut tämän ihan ammattimalleillakin. Kai se on tapa hankkia itselleen hyvä rytmi kävelyyn. Toinen ongelmani oli kävelyni voimakkuus. Kävelin todella painotteisesti eikä tämä oikein sopinut pienen vartaloni kanssa. Kai sitä vaa halus mennä alusta asti täysillä, ei ainakaan peläten.
Tyylini haluttiin vaihtaa rajusta mustasta pukeutumisesta vähän niin sanottuun värikkääseen keiju-luukkiin. Sitä ei aluksi ymmärtänyt, että mustat,paksut ja valtavan pitkät hiukset, nahkatakki ja kutakuinkin musta pukeutuminen ja meikki ei välttämättä ole eduksi niin pieni kokoisen tytön päällä kuin minä. Sitä ei vaan itse tajua kuinka pieni oikeasti on. En kuitenkaan vaihtanut tyyliäni. Edelleenkin oma tyylini huuta vähä niittiä ja vähä sitä jtn extraa. Ulkonäköänikin haluttii kyllä muuttaa. Esim ne valtavat, minusta ainutlaatuiset hiukset kehotettiin mennä eliminoimaan. Niin kävi ja sinne meni. 25-30cm tippui silloin, byebye tukkajumala rous! Syyksi sanottiin, sinun kasvonpirteet ei tule esiin, muutenkin olet niin pieni, että hukut hiuksiisi. 
Nyt kun saisin päättää, päättäisin varmasti toisin. Silloin olin valmis tekemään suuriakin muutoksia vaan pärjäämisen takia. En halunnut minkään olevan sen tiellä. Koin, että pituuteni takia joudun antamaan koko ajan aavistuksen enemmän kuin vieressäni seisovat, päätä pidemmät tytöt. Olin silloin jo varma, että asenteellani en voi kun pärjätä.

Kävelyn lisäksi opeteltiin tapoja, puhumista/juontamista, pukeutumista, meikkaamista, mainostamista ja pääasiassa itsensä kantamista. Otettiin myös testikuvat ja mallikansio kuvat (alempi kuva on ensimmäisistä "oikeista" kuvauksista) Päätteeksi kiertelimme ostoskeskuksissa ”kilpailuissa”. Loppuun päästyäni oli yksi suuri syöpähyväntekeväisyys-näytös mistä valittiin kaksi voittajaa, toinen voittaja pääsisi Pariisiin ja toinen Suomen mallimarkkinoille. Näytöksessä esiintyi mm. Satu Tuomisto, (silloinen) Niina Herala ja juontajana Lola Wallinkoski. Muistan kaiken menevän täysin nappiin, casting haastis, kaikki sisään tulot ja iltapuku kierros. Sain kommentiksi: kaikin puolin kymppi.. paitsi, että olet muutaman sentin liian lyhyt.
Olin melko down mallikoulun loputtua. Tajusin, että olin suoriutunut koulusta hyvin ”numeroin”, mutta senttiäkään en ollut kuitenkaan kasvanut. Tarkoittaen.. on todella hyvä muistaa, että vaikka sinusta oltaisiin tooosi innoissaan ja kehutaan maasta kattoon. ns. luvataan paljon, mutta ei kuitenkaan luvata. Mallikoulu ei takaa sinulle töitä, vaikka siitä suoriutuisi kuinka hyvin. Oma ongelmani on alusta asti ollut pituus, miten tätä ongelmaa sitten lähteä ratkomaan? Siinäpä kysymys..
-ROUS