HUIPPUMALLI HAUSSA

" THE  WAY  INTO  THE  HOUSE "

Huippumalli haussa 2011 haettiin keväällä 2011. Olin täyttänyt 18 ja pääsin vihdoin osallistumaan karsintoihin. Hain ohjelmaan nelosen nettisivujen kautta,(jessican ottamilla kuvilla).
Vähän ajan päästä minulle soitettiin ja haluttiin jatko karsintoihin Helsingin Kamppiin! Olin täpinöissäni! Pääsin Kampin ylimpään kerrokseen mihin oli asetettu lava. Olin ajoissa paikalla ja istuin kahvilla ylhäällä olevassa kahvilassa, katsellen lavaa ja henkilökuntaa ympärillä. Siellä hän oli huippumalli haussa ohjelman ”äiti” Anne Kukkohovi. Nelosen kamerat kuvasivat ja testasivat, mietin hetken mihin olinkaa lähdössä mukaan. Pitkiä ja upeita tyttöjä oli paljon paikalla mm. Eevi Nieminen joka seisoi edessäni jonossa lavalle.(meistä tuli ystäviä samantien). Oli catwalk näytön aika! Eevi tietysti jyräsi upeilla pitkillä jaloillaan ja varmalla kävelyllään, paineet siis kasvoi ennestään. Oli vuoroni ja kävelin mahdollisimman itsevarmalla tyylillä. Anne tykkäsi ja asennetta kuulemma löytyi. Hän pyysi muutamaa tyttöä jäämään, mutta minä sain lähteä kotiin. Siinä vaiheessa mietin, fail but nice try..

Tadadadaa! Sieltä soitettii ja olin päässy n.30 valitun joukkoon n.1300 tytöstä. Nyt olin jo enemmän ku tyytyväinen. Toinen karsintavaihe oli kattilahallilla Helsingissä(satuttiin kävelemään Eevin kanssa samaan aikaa sisään). :D Odotellessa muitten 30 tytön kanssa mietiskelin ja tahto taloon pääsemisestä kasvoi. Minna Puro istui lähelläni ja muistan kuinka ajattelin hänen tyylinsä erottuvan kivasti muista. Sahra Ali tuli legendaarisesti myöhässä, mutta juttua riitti, kun hän pamahti sisään upeana, niinkuin aina. Meidät pyydettiin sisään halliin ja oli esittelyn aika. 

Olin vuorossa toiseksi viimeiseksi ja Sahra viimeisenä ja siinä lavalla tuli sitten seisottua se 4 tuntii yhtä putkee. Olin tietys valinnu ne hienoimmat mustat korkkarit ajatellen, et kai nyt esittelyn niil kestän, niit ei saanu ees vaihtaa tauoil ettei kenenkää vaatteet yhtäkkii  vaihdu! Never again those high heels. Siinä odotellessa kuiskaten tutustuin Sahraan. Sahras oli persoonaa ja olin varma,että hänet valitaan.

Ensimmäiset kuvaukset @Sakari Majantie

Puolet tytöistä putosi mutta minä seisoin finaaliryhmässä, meitä oli 16 ja taloonhan pääsee vain 12. Seuraavaksi meillä oli kuvaukset Saken kanssa. Nämä olivat ohjelman ensimmäiset kuvaukset. 

Tykkäsin Sakesta samantien, Sakke oli hauska ja todella humoristinen. Minulla oli rento olo Saken seurassa ja se tietysti auttoi minua kuvaustilanteessa. Katsoin kun muita kuvattiin ja osalla meni kuvaukset ihan pelottavan hyvin. Jännitys kasvoi. Kuvausten jälkeen se oli taas odottelua.. 

Then it happend! Viimeinen karsinta alkoi.. Odotellessa kun kameroita aseteltiin,meitä siirreltiin taas lavalle niin, että kaikki näkyisivät ja Annen testailessa mikkiä aloin psyykata itseäni siihen, että se saattaa olla kotiin lähtö. Koko päivän jatkunut tajuton jännitys oli vähän jo laskenut. Pääsin ainakin 16 joukkoon ja se on jo saavutus..
Anne sanoi Roosa ja pääsy taloon varmistui. Tsajajajajaaa!

Huoh helpostus! siinä kun seisoi ensimmäinen kuva kädessä, sitä mietti, että olipas tähän lavalle matkansa. :D

Nukuimme yön hotellissa ja ihmettelimme jatkoon pääsyä ja kaikkea tulevaa. Muistan tutustuvani tyttöihin paremmin. Kaikki tytöt vaikuttivat todella mukavilta ja aloin tajuta, että tämä todella tapahtuu ja, että meillä tulee olemaan tajuttoman hauskaa. 
Seuraavana aamuna klo 6 aamul menimme takaisin kattilahalliin kuvaamaan ohjelman alussa olevaa "esittely" traileria.
http://www.youtube.com/watch?v=0huN0ttdDlI 
Olin ensimmäisenä, se oli mieletöntä. Meil oli niin hauskaa kuvaajien kans. Ja varsinki stylisti Terin ja kampaajan Ramin kans. Ramilta sain "yleisen" kutsuma nimen Kotkan ruusu. Olin niin kotonani kuvaus hetkel. Hallis laitettii tunnari soimaa ja kävelin ees taas hallii mustis korkkareis, "uimapuku" tyylises rajus asus ja tiukas ponnaris.
Oli niin mahtavaa tehä töitä n. 50 ihmisen kans. Se meni niin nappii ja olin ihan hullaantun siit koko porukast ja tytöist.
Kirjotettiin sopimukset ja taloon muttoon oli reilu viikko aikaa! Vaitiolovelvollisuus osottautu vaikeemmaks ku vois kuvitellakaan. Aina ku joku kysy mitä kuuluu oli niin p****** sanoo et ei mitää kummii, ku oikeest oli ihan sikanaa kerrottavaa. Viikos sanoin itteni irti töistä hoidin puhelimen kiinne ja valmistuin eristäytymään täysin ulkomaailmast, telkkarist, uutisist, pääasias ystävist ja perheest.    

Seuraavaks vuoros vähä minkälaist oli olla talos ja sen jälkee:

         HAASTIS kaikist talossa olijoist!