MISTÄ SE LÄHTIKÄÄN? 

Minun toinen Kalliojuhla näytös. @2007

-Kiinnostuin siis mallintöistä 13 vuotiaana kun Jeccan kanssa aina kulutettiin aikaa ja kuvailtiin kuuluisassa saunahuoneessa.

-2006 oli ensimmäinen muotinäytös koksin kalliojuhlissa. (Kalliojuhlat pidetään taas toukokuussa.)
 
Kävin mallikoulun 16 vuotiaana Fashion Team Agency-toimistossa Helsingissä. Mallikoulu kesti n. puoli vuotta.
Tällöin kaikki puhe ryhdistä,muodista,ulkonäöstä ja varsinkin kävelystä oli uutta.
Voimistelutaustasta oli hyötyä alusta asti.. Kävely,- ja koreografiharjoitukset sujuivat suht hyvin, myös ryhti oli luonnostaan hyvä voimistelun takia. Tosin itselleni korkokengätkin olivat melko uusi käsite. Muilla tytöilläkin ryhmässä oli tapana vitsailla ja sanoa, että minä olin kotoisin maalta. :D
Otin korkokengät koulun kaappiin. Vaihdoin ne aina päälle kouluun päästyäni. Korkeissa koroissa kävely oli mielestäni vain tottumus kysymys. Itse kävelytekniikka olikin asia erikseen. Muistan kävelleeni huoneessani ees taas pienen peilin edessä. Minun ongelmani kävelyn kanssa oli heiluva vasen käsi ja paikoilleen pysyvä oikea käsi. Jos katsoo malliohjelmia telkkarista voi huomata,että tämä on aika yleistä catwalk/lava kävelyssä. Olen itseasiassa huomannut tämän ihan ammattimalleillakin. Kai se on tapa hankkia itselleen hyvä rytmi kävelyyn. Toinen ongelmani oli kävelyni voimakkuus. Kävelin todella painotteisesti eikä tämä oikein sopinut pienen vartaloni kanssa. Kai sitä vaa halus mennä alusta asti täysillä, ei ainakaan peläten.
Tyylini haluttiin vaihtaa rajusta mustasta pukeutumisesta vähän niin sanottuun värikkääseen keiju-luukkiin. Sitä ei aluksi ymmärtänyt, että mustat,paksut ja valtavan pitkät hiukset, nahkatakki ja kutakuinkin musta pukeutuminen ja meikki ei välttämättä ole eduksi niin pieni kokoisen tytön päällä kuin minä. Sitä ei vaan itse tajua kuinka pieni oikeasti on. En kuitenkaan vaihtanut tyyliäni. Edelleenkin oma tyylini huuta vähä niittiä ja vähä sitä jtn extraa. Ulkonäköänikin haluttii kyllä muuttaa. Esim ne valtavat, minusta ainutlaatuiset hiukset kehotettiin mennä eliminoimaan. Niin kävi ja sinne meni. 25-30cm tippui silloin, byebye tukkajumala rous! Syyksi sanottiin, sinun kasvonpirteet ei tule esiin, muutenkin olet niin pieni, että hukut hiuksiisi. 
Nyt kun saisin päättää, päättäisin varmasti toisin. Silloin olin valmis tekemään suuriakin muutoksia vaan pärjäämisen takia. En halunnut minkään olevan sen tiellä. Koin, että pituuteni takia joudun antamaan koko ajan aavistuksen enemmän kuin vieressäni seisovat, päätä pidemmät tytöt. Olin silloin jo varma, että asenteellani en voi kun pärjätä.

Kävelyn lisäksi opeteltiin tapoja, puhumista/juontamista, pukeutumista, meikkaamista, mainostamista ja pääasiassa itsensä kantamista. Otettiin myös testikuvat ja mallikansio kuvat (alempi kuva on ensimmäisistä "oikeista" kuvauksista) Päätteeksi kiertelimme ostoskeskuksissa ”kilpailuissa”. Loppuun päästyäni oli yksi suuri syöpähyväntekeväisyys-näytös mistä valittiin kaksi voittajaa, toinen voittaja pääsisi Pariisiin ja toinen Suomen mallimarkkinoille. Näytöksessä esiintyi mm. Satu Tuomisto, (silloinen) Niina Herala ja juontajana Lola Wallinkoski. Muistan kaiken menevän täysin nappiin, casting haastis, kaikki sisään tulot ja iltapuku kierros. Sain kommentiksi: kaikin puolin kymppi.. paitsi, että olet muutaman sentin liian lyhyt.
Olin melko down mallikoulun loputtua. Tajusin, että olin suoriutunut koulusta hyvin ”numeroin”, mutta senttiäkään en ollut kuitenkaan kasvanut. Tarkoittaen.. on todella hyvä muistaa, että vaikka sinusta oltaisiin tooosi innoissaan ja kehutaan maasta kattoon. ns. luvataan paljon, mutta ei kuitenkaan luvata. Mallikoulu ei takaa sinulle töitä, vaikka siitä suoriutuisi kuinka hyvin. Oma ongelmani on alusta asti ollut pituus, miten tätä ongelmaa sitten lähteä ratkomaan? Siinäpä kysymys..
-ROUS